HERRA CEEN MATKASSA

Ei siinä, että aluejohtajuus olisi ollut tarpeeksi unelmaa kerralla – pitihän se toinenkin toteuttaa samaan syssyyn.

Grand Slam on kamaritermein merkkipaalu, joka tarkoittaa osallistumista livenä kaikkiin maaosakokouksiin. JCI-maailma on jaettu neljään eri alueeseen: Eurooppaan, Amerikkaan, Afrikkaan ja Lähi-itään sekä Aasiaan ja Oseaniaan. Lisäksi maailmankokous kruunaa Grand Slamin, ja siellä jokainen tähän kiertueeseen osallistunut muistetaan muun muassa huikean hienolla ja uniikilla pinssillä.

Itselleni Grand Slam on ennen kaikkea mahdollisuus tavata erilaisia ihmisiä, tutustua kulttuureihin ja nähdä maita, joihin ei muuten elämässä välttämättä päätyisi. Tänä vuonna kohteiksi oli valittu erityisen mielenkiintoisia maita. Euroopan kokous järjestettiin JCI:n pääkallopaikan tiimin vetämänä Malagassa. Tähän kokoukseen ei aikanaan ollut hakijaa määräaikaan mennessä, ja HQ halusi kasvattaa JCI:n näkyvyyttä juuri Espanjassa. Amerikan kokous järjestettiin JCI West Indiesin toimesta Antigualla Karibialla, ja Norsunluurannikon Abidjanissa nähtiin puolestaan Afrikan ja Lähi-idän väkeä.

Viimeisenä maaosakokouksena päädyttiin huikeaan JCI-kohteeseen Japaniin ja Niigataan. Euroopassa väkeä oli noin 1 500, Amerikan ja Afrikan kokouksissa yhteensä noin 1 000, mutta Japanissa osallistujia olikin sitten jo 8 000!

Oman matkani suunnittelu oli tietysti työn alla jo muutaman vuoden, mutta oikeastaan vasta, kun vuoden 2027 kohteet olivat varmistumassa, päätin, että 2026 on se vuosi, jolloin minä matkustan. Rekisteröinnin ostaminen oli sinänsä helppoa, sillä helmikuussa tuli myyntiin kuukaudeksi Grand Slam -bundlerekisteröinti, jossa kaikki rekisteröinnit oli paketoitu yhden hinnan sisään. Lentoja koitin kaivella eri sivustojen kautta, mutta pääosin varailin suoraan lentoyhtiöiltä mahdollisimman helposti yhden lipun matkapätkiä. Matkan budjetti kerättiin kumppanuuksilla, säästöillä ja luottokorteilla – kerranhan sitä pitää elää!

MALAGA
Malagan reissusta olikin jo matkakertomuksia aiemmin jaossa, mutta mainittakoon, että tälle reissulle oli hienoa saada Raumalta ensikertalainen mukaan. Vuosien varrella olen oppinut, että mitä kauemmas lähdet JCI-kokoukseen, sitä sitoutuneemmaksi toimintaan tulet.

Reissuryhmämme taktiikka oli auto Pirkkalaan, suorat lennot Malagaan ja takaisin sekä majoitus Airbnb:ssä. Seuraavat Eurooppakokoukset järjestetään Haagissa, Hollannissa vuonna 2027 ja Angersissa, Ranskassa vuonna 2028. Suosittelen kaikille!

Ennen kuin avaan enemmän lentojani, totean, että päätin säästää aluksi tosi kovasti. Siksi kenttiä ja lentoja on enemmän kuin on mitään järkeä.

ANTIGUA
Antigualle matkani alkoi keskiviikkona 13.5. lennolla Helsingistä Riikaan. Siellä vietin yhden yön, ja kukonlaulun aikaan lensin AirBalticilla Lontoon Gatwickiin, josta jatkoin suoralla British Airwaysin lennolla Antigualle. Perillä paratiisissa oltiin torstaina kolmen maissa iltapäivällä.

Tällä kertaa päätin säästää myös mielestäni oikeassa paikassa, sillä HQ-hotelli – eli yleensä se hotelli, jossa tapahtuu tai jonka läheisyydessä tapahtuu kaikki kokouksen oleellinen – oli hirvittävän hintainen. Päädyin itse lähistöllä sijaitsevaan Hawksbill Resortiin, jossa sai majoittua varsin mukavasti meren rannalla.

Amerikan kokous oli kaikista kokouksista rennoin, ja aikaa ihmisten kanssa juttelemiselle jäi todella paljon. Ohjelma ei sinänsä säväyttänyt, joskin kaikki iltaohjelmat tuli tietenkin koluttua läpi. Logistiikka oli hienosti järjestetty, ja omalta hotelliltakin kaikki kuljetukset oli järjestetty.

Kohde oli minulle entuudestaan tuttu, joten turistinähtävyyksiä en tällä kertaa kolunnut, mutta paikalliset markkinat ja safkat tuli tietenkin testattua. Suuri osa Grand Slam -porukasta osui yllättäen samaan hotelliin, joten tuli minglattua ihan eri tavalla, kun porukkaa näki vähän joka välissä ja kuljetuksissakin.

Tässä vaiheessa tuli toki nautittua myös resortin tarjoamista eduista pienen loman muodossa.

Täällä osui kohdalle myös elämäni ensimmäinen maanjäristys. Richterin asteikolla 6,1:n järistys oli sen verran huomattava, että siitä uutisoitiin laajasti Amerikassa, ja konferenssitiimi hoiti viestinnän erittäin hyvin. Ihmisvahingoilta vältyttiin, mutta rakennuskantaa saarella vaurioitui jonkin verran.

🇧🇷 Seuraavat Amerikan kokoukset järjestetään Florianópoliksessa Brasiliassa ja vuonna 2028 Quitossa, Ecuadorissa.

ABIDJAN
Afrikan kokoukseen siirtyminen olikin sitten todellinen tarina.Tiistaiaamuna kello 5.30 lähdin hotellilta kohti lentokenttää. Ensimmäinen lento potkurikoneella laskeutui ensin St. Kittsille ja sieltä edelleen St. Maartenille. Siellä oli muutaman tunnin välilasku, ja seuraavaksi piti olla suora lento Amsterdamiin. Tämä lentopätkä oli kuitenkin reititetty uudelleen Trinidadin kautta, joten tuli aika monta pomppua Karibialla. 😀

Tässä kohtaa meni jo toinenkin yö läpi, kun saavuttiin Amsterdamiin. Sieltä lento Pariisiin ja edelleen Abidjaniin, jonne saavuttiin keskiviikkona iltaseitsemältä.

Pariisista lähtien samalla lennolla matkusti myös Euroopan senaatin puheenjohtaja Tarlok. Onneksi olin ottanut hieman selvää Norsunluurannikon käytännöistä, joten minulla oli käteiset mukana ja tiedossa keinot päästä hotellille. Tuli siinä samalla tarjottua senaattorillekin vähän hyvää palvelua.

Afrikan kokous oli varsin mielenkiintoinen. Varasin hotelliksi Noom-hotellin puhtaasti logistisista syistä, mutta kieltämättä hotellilta ei ollut kauheasti syytä poistua lähialueelle. Jälleen kerran Grand Slam -porukka osui samaan paikkaan, ja sehän oli omakiva ja paraskiva.

Itse konferenssipaikka oli uudehko urheiluhalli, jonka pihalla oli lisäksi telttoja. Telttoja, joissa oli jäätävä määrä ilmastointilaitteita, koska Afrikassa on suhteellisen kuuma ja kostea. Puku päällä – kuten kaikilla muillakin – oli jokseenkin aika hiostavaa, mutta toisaalta niin oli kaikilla muillakin.

Ohjelma konferenssissa oli ainakin itselleni todella mielenkiintoinen ja käsitteli pääosin Afrikan investointeja, bisnesmahdollisuuksia, verkostoitumista ja kansainvälistymistä. Täällä tuli verkostoiduttua enemmän kuin uskalsin toivoakaan.

Iltajuhlat olivat todella erilaisia ja vahvasti paikalliseen kulttuuriin rakennettuja. Missään vaiheessa olo ei ollut turvaton, ja hyvin selvittiin vähän jännemmistäkin tilanteista. (Kukaan ei sitten kerro äidille näitä!

Gaala oli samaan aikaan sekä huikea että hieman kehno. Paikka oli upea ja juhlallinen – valtion konferenssipalatsi, johon tuskin olisi ilman JCI:tä koskaan päätynyt. Paikalla oli myös valtionjohtoa ministereistä lähtien.

Valitettavasti juhlallisuuden pilasi buffetruokailu ja alkoholittomuus. Ei niin, että olisin erityisesti kaivannut alkoholia, mutta olisin ehkä olettanut saavani edes ruokaviiniä rekisteröinnin hintaan. Tällä kertaa ei onnistunut edes rahalla.

Jostain syystä seuraava Afrikan kokous järjestetään Lagosissa, Nigeriassa, koska Botswana vetäytyi järjestämisestä. Vuoden 2028 kohde ei vielä ole tiedossa.

Afrikasta lähdin sitten sunnuntaina välillä Suomeen. Matka kulki Abidjanista ensin yölennolla Istanbuliin ja sieltä Helsinkiin. Tuli parin viikon tauko.

Tässä kohtaa eletään maanantaita 25.5., kun lento pätkähti Suomeen. Malagaan startattiin jo 28.5., joten tässä vaiheessa kuukausi oli käytännössä takana, ja Suomessa ehdin olla noin viikon. Kiitokset töihin ja erityisesti kotiin vaimolle jaksamisesta. Mutta ei tämä lysti tähän vielä loppunut.

NIIGATA
Keskusliiton Kesäakatemian ja Tampereen Nuorkauppakamarin 70-vuotisjuhlaviikonlopun jälkeisenä maanantaina 8.6. starttasi kello 18 Finnairin lento Japaniin ja Tokioon. Kolmentoista tunnin lennon jälkeen suuntasin junalla keskustaan ja vietin siellä kaksi päivää ihmetellen jotain todella erilaista – ensimmäistä kertaa Japanissa.

Ihastuin heti puhtauteen, ihmisten ystävällisyyteen ja ruokakulttuuriin. Tuli pyörähdettyä muutamalla nähtävyydellä, ja torstaiaamuna olinkin jo junassa matkalla kohti Niigataa. Hotelliksi vaihtui viikkoa aikaisemmin APA Hotel Niigata Ekimae Odori Airbnb:n sijaan, koska ilmeisesti huoneita vapautui vielä sen verran myyntiin, että hintoja oli pakko vähän dumpata. Tämä kokous oli huikea. Ihmisiä ympäri Aasiaa, erityisesti japanilaisia, hienoja kohtaamisia, maailmankokouksen boostaamista filippiiniläisten toimesta, konferenssiohjelmaa, iltajuhlia, karaokea ja jopa hyvää sakea!

Kokouksen tärkeyttä korosti myös erilaisten merkittävien valtiollisten toimijoiden läsnäolo, aina keisariperhettä myöten.

Japaniin olisi helposti mennyt vielä muutama päivä lisää tutustuen erilaisiin kulttuuriin liittyviin tapoihin, perinteisiin ja muihin kohteisiin. Kuitenkin maanantaina 15.6. Grand Slam -kokoukset saapuivat osaltani päätökseen. Juna Niigatasta Tokioon ja sieltä taas 13 tunnin lennolla kohti Helsinkiä.

Tässä kohtaa vielä kiitos Malviinalle, joka sattui tiistaiaamuna olemaan Helsingissä, joten sain kyydin Raumalle pitkän lennon jälkeen. ❤️

MITÄ JÄI KÄTEEN?
Tähän mennessä reissatuista kohteista Japani oli ehkä kaikkein paras, joskin jokaisella kokouksella on selkeästi ollut omat erityispiirteensä. Mutta jos yksi pitäisi valita, olisi tämä ASPAC (Aasian ja Oseanian maaosakokous) helposti se, mitä suosittelen.

Seuraava konferenssi järjestetään Taichungissa, Taiwanissa, ja sen jälkeen Yeosussa, Etelä-Koreassa. Täällä JCI on selkeästi suurimmillaan.

Seuraava reissuni Euroopan ulkopuolelle onkin sitten marraskuussa maailmankokoukseen Clarkiin Filippiineille. Reissukaveriksi saa ilmoittautua. ⁉️

Seuraavat maailmankokoukset ovat:
🇯🇵 2027 Nagoya, Japani (ehdottomasti lähdössä, koska kyseessä on oman aktiiviurani
viimeinen kokous)
🇮🇳 2028 Bengal, Intia (virallinen päätös tehdään Clarkissa)
❓ 2029 mahdollisesti Tampere.
Tampereen mahdollinen kokous on vielä hakemusvaiheessa, ja asiasta päätetään virallisesti
Nagoyassa.

JCI on minulle ollut tietynlainen elämäntyyli, ehkä jopa elämäntapa. Sen suola ovat aina olleet ihmiset, tarinat ja reissut. Ja erityisesti se, kun näkee, miten asiat kehittyvät ja miten omalta osaltaan on voinut olla luomassa uutta tai auttamassa muita.

Näiden reissujen myötä tämä fiilis vain vahvistuu, ja toivon tosissani, että Suomesta saadaan jatkossakin paljon edustusta kaikkiin kokouksiin kertomaan, miten meillä menee ja miten meillä onnistutaan. Ja ehkä samalla oppimaan jotain uutta, mitä voisi tuoda takaisin Suomeen ja Raumalle. Sitä JCI minulle on: uuden oppimista, kehittymistä sekä kohtaamisia erilaisten ihmisten ja kulttuurien kanssa. Tarinat, kohtaamiset ja ystävyydet ympäri maailmaa ovat niitä asioita, jotka jäävät mieleen paljon pidemmäksi aikaa kuin yksikään lentolippu tai konferenssiohjelma.

Itselleni reissusta jäi käteen myös paljon uusia ystäviä sekä mahdollisia bisnestuttavuuksia tulevaisuutta ajatellen. Erityisesti Grand Slam -ystävyyssuhteet Japaniin, Filippiineille, Vietnamiin ja Malesiaan toivottavasti helpottavat tulevia vierailujani kyseisiin maihin – ja toisin päin. Odotan innolla vastavierailuja ja isännöintiä.

Kiitos vielä lopuksi Suomen reissukavereille Ollille, Tommille ja JP:lle.

Olipas reissu!
Iiro Ignatius
Aluejohtaja ja reissumies